Propaganda elää vain Venäjällä, uutisoi Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomat käy jälleen tuoreessa analyysissaan hyökkäykseen Venäjän yksipuoliseksi julistamaansa mediaa vastaan otsikolla "Venäjä luo propagandalla oman todellisuutensa". Vaikka kyseinen juttu on pääasiassa mielipidekirjoitus, käy Sanomavahti sen päällisin puolin läpi osoittaakseen kuinka heikolla pohjalla Helsingin Sanomien esittämä arvostelu on.

Heti alkuun Helsingin Sanomat kirjoittaa:
  
"Venäläismediassa totuus on varsin venyvä käsite. Kansa kuitenkin uskoo valtiollisten televisiokanavien levittämiin uutisiin."

Näin voi hyvinkin olla. Medioissa totuus on usein varsin venyvä käsite, jonka lisäksi valtiollinen media tuntuu uskottavalta. Meillä Suomessakin valtiollinen televisiokanava YLE on selvästi luotetuin uutislähde Helsingin Sanomien jäädessä kauas taakse. Ylipäänsä kyseenalaistamaton luotto mediaan on ennen kaikkea suomalainen piirre, jonka vuoksi Helsingin Sanomille ehkä onkin niin ihmeellistä huomata, etteivät kaikki kansat jaa samaa asennetta.

Helsingin Sanomat korostaa näkemystään tarjoamalla tilastotietoa:

"Peräti 70 prosenttia vastaajista ilmoittaa luottavansa valtakunnallisiiin tiedotusvälineisiin."

Siis peräti 70 prosenttia venäläisistä luottaa valtakunnallisiin tiedoitusvälineisiin. Tämähän kuulostaa huolestuttavalta. Siis selvä enemmistö luottaa valtakunnalliseen mediaan. Miten tämä vertautuu meihin suomalaisiin, propagandalle täydellisen immuuneihin ihmisiin?

Tuoreimman suomalaiskyselyn mukaan viittä suurinta mediaamme pitää luotettavina keskiarvoisesti 79 prosenttia vastaajista. Ilman Helsingin Sanomien heikkoja luotettavuuslukuja lukema olisi vielä huomattavasti korkeampi. Suomalaiset siis luottavat tiedoitusvälineisiin huomattavasti venäläisiä enemmän. Tästä huolimatta Helsingin Sanomat luo artikkelillaan lukijoilleen aivan oman todellisuutensa onnettoman mediauskovaisista venäläisistä.

Jatketaanpa artikkelin läpikäymistä. Helsingin Sanomat kirjoittaa seuraavaksi läpi juttunsa lainaaman, ilmeisen objektiivisena pitämänsä yhdysvaltalaisen Carnegie-ajatushautomon edustajan suulla seuraavaa:

"Uutiset eivät haasta heidän maailmankuvaansa siitä, että länsi on vihollinen ja haluaa vahingoittaa Venäjää."

Propagandan riivaamat venäläiset eivät siis jostain syystä suostu näkemään mm. Venäjään välinsä katkaisseen sotilasliitto Naton lupausten vastaista Itä-Eurooppaan laajentumista ystävällisenä eleenä, kuten eivät myöskään lännen asettamia jatkuvia talouspakotteita. Kun muistelee miten Suomessa suhtaudutaan vahingossa tapahtuneisiin Venäjän ylilentoihin tai edes tulliasemien hetkellisiin sulkemisiin, on melko mielenkiintoista lähteä syyttämään venäläisiä ylireagoinnista. Se ei kuitenkaan estä Helsingin Sanomia.

Helsingin Sanomat viittaa seuraavaksi johonkin Internetistä löytyvään sivustoon, jonne on koottu  Venäjän medioissa ja sosiaalisessa mediassa esiintyneitä, paikkaansapitämättömiä kuvia. Siitä kuinka vakavista virheistä tai peräti suoranaisesta propagandasta on kyse, emme saa käsitystä, sillä Helsingin Sanomat ei kerro lukijoilleen sivustosta tämän enempää.

Helsingin Sanomat ei myöskään halua muistella esimerkiksi CNN:n esittämää Syyria-videota, jonka kanava väitti kuvatun Ukrainassa tai lukuisia muita länsimedian lipsahduksia. Vain venäläisten näkökulma on propagandaa, viestittää Helsingin Sanomat.

Ilmeisesti tästä syystä lehteä huolettaa myös suositussa venäläisessä viikottaisohjelmassa näytetty tunnin raportti Ukrainan sodasta "ruumiineen, tuhottuine taloineen, aseineen, sotilaineen, sekä sotilaskarkureineen". Jos tämä kuulostaa jostain syystä propagandan sijaan lähinnä melko realistiselta kuvaukselta mistä tahansa sodasta, polkaisee Helsingin Sanomat jalalla lattiaa.

Ohjelmassa oli nimittäin lehden mukaan heitetty ilmoille myös epäilys Ukrainan mahdollisesti käyttämistä kielletyistä aseista. Oli siis tuotu julki epäily jostakin, jolle ei vielä ole varmistusta. Ja tällaiseen Helsingin Sanomat ei ikinä itse syyllistyisi. Ei edes 22.7.14 julkaisemassaan jutussa, jossa ennen alustavaakaan tutkintaa epäilee kapinallisia matkustajakoneen pudottamisesta, tai 28.7.14 uutisoidessaan Yhdysvaltojen epäilevän Venäjän mahdollisesti aikovan kuljettaa aseita Ukrainaan.

Siispä Helsingin Sanomat jatkaa:

"Slavjanskin valloittaneet ukrainalaissotilaat ristiinnaulitsivat kolmevuotiaan pikkupojan ilmoitustauluun kaupungin keskusaukiolla. Kanava ei vaivautunut todisteluun."

Kyseinen väitetty ristiinnaulitseminen oli mitä todennäköisimmin vain huhua. Sille ei ikinä löytynyt riippumatonta varmistusta. Tällaisten varmistamattomien huhujen levittämiseen ei pitäisi syyllistyä. Mutta Helsingin Sanomat syyllistyy silti.

11.7.14 Helsingin Sanomat koosti pitkän jutun kapinallisjohtaja Strelkovin väitetyistä hirmuteoista otsikolla "Kapinallisjohtaja otti mallia Stalinilta: Henki pois varkauden takia".

Jutussa väitetään suurellisesti Strelkovin teloittaneen henkilön vain pienen varkauden takia. Myös muista teloituksista vihjataan vahvasti. Mutta vaivautuuko Helsingin Sanomat venäläiskanavasta poiketen tarjoamaan todisteita väitteidensä tueksi? Ei. Sen sijaan Helsingin Sanomat kirjoittaa, ettei todisteita ole eikä väitteitä ole pystytty vahvistamaan. Se ei kuitenkaan estänyt julkaisemasta kyseistä juttua. Ehkä Helsingin Sanomille heidän viestinsä on tärkeämpää kuin viestin todenperäisyys?

Jatketaanpa vielä hetki artikkelin käsittelyä, joka hämmentävässä yksisilmäisyydessään vaatisi läpikäymistä rivi kerrallaan. Siihen Sanomavahti ei kuitenkaan nyt ryhdy. Sen sijaan käymme läpi vielä erään mielenkiintoisen kohdan.

Helsingin Sanomat kirjoittaa:

"...kerrataan uutistoimisto Ria Novostin uutinen, jossa nimettömään lähteeseen viitaten kerrottiin Ukrainan pitämästä rakettiharjoituksesta Donetskin alueella juuri matkustajakoneturman aikaan."

Tässä kohtaa Helsingin Sanomat yrittää ilmeisesti kritisoida nimettömien lähteiden käyttöä, ja onkin oikeassa. Nimettömät lähteet ovat erittäin ongelmallisia uskottavuuden kannalta. Kukaan ei voi tarkistaa nimettömänä esitettyjen väittämien todenperäisyyttä.

Toki Helsingin Sanomien kritiikki olisi uskottavampaa, jos lehti itse ei olisi toistuvasti syyllistynyt samaan. Koska vastaava toiminta on Helsingin Sanomille todella kovin yleistä, Sanomavahti tarjoaa tästä vain muutaman esimerkin viimeksi kuluneiden 10 päivän ajalta: "nimettömänä kommentoinut yhdysvaltalaisviranomainen", "nimettömien amerikkalaislähteiden mukaan", ja "nimettöminä pysyttelevät amerikkalaisviranomaiset".

Journalistien yleensä karsastamat nimettömät lähteet ovat siis Helsingin Sanomien erityisessä suosiossa. Tätä taustaa vasten onkin varsin erikoista kritisoida muita vastaavista heikkouksista.

Jos ja kun Helsingin Sanomat syyllistyy itse kaikkeen mistä venäläismediaa syyttää, tuleeko silti vain venäläistahoja syyttää propagandasta? Helsingin Sanomien vastaus on selvä: Kyllä. Ja sitä ei tarvitse perustella.